Sut on luotu kantamaan ja nousemaan aina uudestaan

8.23

Vihdoin pääsin istahtamaan läppärin ääreen taas vähän pidemmän tauon jälkeen. Oon tällä hetkellä mun ikiomassa huoneessa ja kuuntelen meidän Peppi-koiran tuhinaa jalkopäästä. On ihana olla taas hetki täällä, mikä tuntuu niin tutulta ja turvalliselta.

Mun viimeisin kuukaus on ollut tajuttoman kiireinen ja stressaava, ja se on syy miksei mulla oo riittänyt aika tähän blogin kirjoittamiseen. Mun luona kävi perhettä ja kaveri lomalla Maltalla, ja siinä vierähtikin samalla se kaksi viikkoa. Tässä samalla tapahtui myös kaksi muuta mun elämää muuttavaa juttua. 



Toinen näistä on se, että sain uuden työpaikan, ja haastattelut ja muut valmistelut jännitti mua tosi paljon. Toinen on se, että yhteisen päätöksen jälkeen päätettiin jatkaa elämää tästä edespäin yksin mun poikaystävän kanssa. Päätös oli hankala, enkä ala sitä enempää avaamaan, koska mun mielestä se ei kuulu tänne blogin puolelle. Mä voin kyllä ihan hyvin ja oon helpottunut, vaikka olo onkin haikea ja välillä kyllä kieltämättä sattuu. Halusin kuitenkin jakaa tän asian pitkän pohdinnan jälkeen, koska musta tuntuu että teidän seuraajien täytyy saada tietää että missä mennään.

En tiedä kuinka paljon teitä siellä on suunnilleen tänä päivänä, mutta suuret pahoittelut vielä pidemmästä blogihiljaisuudesta. Tiedän ettei tälläisiä juttuja tarvitsisi pyydellä anteeksi, mutta niinkuin eräs anonyymi kommentissa sanoi, että ''myönnä edes että et jaksa'', niin nyt mä sen myönnän.

Tiedän että tää kommentti tuli vain yhden anonyymin kirjoittamana, mutta haluaisin kertoa vielä oman mielipiteen asiasta ajatellen myös monia muita bloggaajia. Mun mielestä on ymmärrettävää, että lukija turhautuu siihen että blogi pysyy pystyssä, mutta mitään päivitystä ei ikinä tapahdu. Mutta muistakaa kuitenkin että mekin ollaan vain ihmisiä, joilla on ylä - ja alamäkiä. Tää ei oo mun työ, vaan teen toista työtä pävittäin 9 tuntia. Rakastan bloggaamista, ja en halua lopettaa sitä. Haluan tulla kirjoittamaan tänne kun siltä tuntuu, ja jakaa kuvia asuista ja muista asioista. Se on varmasti hankala ymmärtää, mutta kuvailut ja postauksen kirjoittaminen vie monta tuntia.



Mutta joo, viime torstaina tulin siis Suomeen lomalle, ja on taas niin mielettömän kivaa nähdä perhettä ja kavereita. Viime reissusta ei oo kyllä pitkää aikaa, mutta silti on niin rentouttavaa tulla kotiin ja saa asioihin etäisyyttä.  

Mulla on onneks ihania kavereita sekä Suomessa että Maltalla, ja perhe myöskin tukena. Ja jos joku miettii että aionko palata takaisin nyt Suomeen, niin vastaus on, että en. Mä en oo todellakaan vielä valmis Maltan kanssa, ja kaikkien ihanien ihmisten kanssa, keihin oon siellä tutustunut. Uskon että asioilla on tapana järjestyä ja niinkuin mun yks kaveri sanoikin, että kun yks ovi sulkeutuu, niin niitä avautuu lisää tosi monia. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

Ihanaa sunnuntaita muruset ♥

You Might Also Like

2 comments

  1. Onpa harmi kuulla että teidän tiet erosivat, mut nyt kohti uusia tuulia ja sen sellaista :-)

    Kaikkea hyvää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Niin, se täytyy vaan mennä eteenpäin vaikka aluksi tuntuukin hankalammalta :) Kaikkea hyvää myös sinne!

      Poista